perjantai 11. toukokuuta 2007
Blogien käyttö viestinnässä
En malta olla mainitsematta artikkelista, jonka bongasin Sediksen blogista. Mielestäni artikkeli on kattava esitys tämän hetkisestä blogitilanteesta ja tulevaisuudenkin bloggaamiseen artikkelista saa vähän osviittaa. Artikkelissa lainataan melko paljon jo blogissamme esiintyneitä tutkijoita, mutta jos blogit vielä ilmiönä kiinnostavat, kannattaa tämä artikkeli lukea läpi. Kyse on siis selvityksestä, jonka Heli Sillanmikko on tehnyt viime marraskuussa Tampereen yliopiston toteuttamaa Blogipäivyri hanketta varten.
Omia ja muiden mietteitä blogeista
Joensuun ylioppilaslehden päätoimittaja Josi Tikkanen perustelee blogissaan, viime tammikuun kirjoituksessaan, miksi hän pitää blogia ja pohtii yleisemminkin blogin olemusta. Mielenkiintoista Josin pohdinnoissa on se, että kun blogit ovat jo vanha juttu, hän on nimennyt lehtiversiota tukevan bloginsa metablogiksi. Blogin ylläpitäminen vaatii siis selittelyä, mutta miksi.
Multimedian kentällä muutokset tapahtuvat nopeasti ja monet innovaatiot tulevat ja menevät. Ehkä blogitkin on ajateltu sellaisiksi, ja kun ne edelleen elävät ja voivat hyvin, laittaa se ihmiset selittelemään osallisuuttaan tähän "vanhanaikaiseen" julkaisumuotoon. Josi kirjoituksessaan mainitsee mielestäni tärkeimmän tekijän, jonka vuoksi blogien suosio vain kasvaa, ja tämä on ihmisten sosiaalinen tarve kyseistä palvelua kohtaan.
Josin kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan blogien tulevaisuutta. Tämän hetkisestä tilanteesta on tehty paljon tutkimuksia, mutta olisi mielenkiintoista kurkata tulevaisuuteen ja tietää, miten blogit kehittyvät ja ketkä tulevat olemaan niitä todellisia bloggereita, jotka pitävät blogia hamaan hautaan asti. Vai tuleeko sellaisia ylipäätään olemaan? Onko blogi luonteeltaan väliaikainen ratkaisu purkaa tai käsitellä jotain tiettyä asiaa, ja kun intohimo blogin teeman tai asian ympäriltä lopahtaa, lopahtaa blogikin.
Josi kertoo myös, että hän ei voisi kuvitella kirjoittavansa blogia yksityiselämästään, vaikka hän usein ajatteleekin kirjoittamalla. Tähän perusteluna on se, että maailmassa on jo liikaa tylsiä blogeja. Mutta mitä sitten? Eihän se kuormita ketään, vaikka ihmiset vuodattavat blogeissa ajatuksiaan. Jos blogin pitäjällä ei ole muuta kerrottavaa, kuin päivän mittaan tapahtuneet arkiset askareet, on blogin pitämisellä kuitenkin joku funktio. Ainakin pitäjälle itselleen.
Itse olen Josin tavoin aina ajatellut, etten osaisi henkilökohtaisista asioitani kirjoitella julkisella areenalla. Oma elämä ja kirjoittaminen kun ovat itselle niin arkaa aluetta, että tulisin vähintäänkin vainoharhaiseksi ja pelkäisin, että jokainen tuttavanikin tietää syvimmät salaisuuteni ja tuntoni. Olenkin usein pohtinut, millainen ihminen on niin rohkelikko, että uskaltautuu pitämään blogia henkilökohtaisista asioistaan ja tunteistaan.
Gradunteosta blogia pitänyt nainen tuo tähän mielenkiintoisen näkökulman, jota en itse osannut liittää blogi-ilmiöön. (Taustoista sen verran, että tämä kyseinen henkilö on tehnyt gradun blogeista ja tässä merkinnässä kertoilee kypsyysnäytteeseen rustaamistaan ajatuksista.) Tässä ote hänen ajatuksistaan:
Multimedian kentällä muutokset tapahtuvat nopeasti ja monet innovaatiot tulevat ja menevät. Ehkä blogitkin on ajateltu sellaisiksi, ja kun ne edelleen elävät ja voivat hyvin, laittaa se ihmiset selittelemään osallisuuttaan tähän "vanhanaikaiseen" julkaisumuotoon. Josi kirjoituksessaan mainitsee mielestäni tärkeimmän tekijän, jonka vuoksi blogien suosio vain kasvaa, ja tämä on ihmisten sosiaalinen tarve kyseistä palvelua kohtaan.
Josin kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan blogien tulevaisuutta. Tämän hetkisestä tilanteesta on tehty paljon tutkimuksia, mutta olisi mielenkiintoista kurkata tulevaisuuteen ja tietää, miten blogit kehittyvät ja ketkä tulevat olemaan niitä todellisia bloggereita, jotka pitävät blogia hamaan hautaan asti. Vai tuleeko sellaisia ylipäätään olemaan? Onko blogi luonteeltaan väliaikainen ratkaisu purkaa tai käsitellä jotain tiettyä asiaa, ja kun intohimo blogin teeman tai asian ympäriltä lopahtaa, lopahtaa blogikin.
Josi kertoo myös, että hän ei voisi kuvitella kirjoittavansa blogia yksityiselämästään, vaikka hän usein ajatteleekin kirjoittamalla. Tähän perusteluna on se, että maailmassa on jo liikaa tylsiä blogeja. Mutta mitä sitten? Eihän se kuormita ketään, vaikka ihmiset vuodattavat blogeissa ajatuksiaan. Jos blogin pitäjällä ei ole muuta kerrottavaa, kuin päivän mittaan tapahtuneet arkiset askareet, on blogin pitämisellä kuitenkin joku funktio. Ainakin pitäjälle itselleen.
Itse olen Josin tavoin aina ajatellut, etten osaisi henkilökohtaisista asioitani kirjoitella julkisella areenalla. Oma elämä ja kirjoittaminen kun ovat itselle niin arkaa aluetta, että tulisin vähintäänkin vainoharhaiseksi ja pelkäisin, että jokainen tuttavanikin tietää syvimmät salaisuuteni ja tuntoni. Olenkin usein pohtinut, millainen ihminen on niin rohkelikko, että uskaltautuu pitämään blogia henkilökohtaisista asioistaan ja tunteistaan.
Gradunteosta blogia pitänyt nainen tuo tähän mielenkiintoisen näkökulman, jota en itse osannut liittää blogi-ilmiöön. (Taustoista sen verran, että tämä kyseinen henkilö on tehnyt gradun blogeista ja tässä merkinnässä kertoilee kypsyysnäytteeseen rustaamistaan ajatuksista.) Tässä ote hänen ajatuksistaan:
Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa.
Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet.
Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä
pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu
uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan
OK.
Mielestäni kuulostaa erittäin järkeenkäyvältä ajatukselta ja täytyy tähän loppuun sitten vain todeta, että olen ilmeisesti sitä edellistä sukupolvea, jolle yksityisyyden ja julkisuuden raja on vähän liiankin selkeä.
keskiviikko 9. toukokuuta 2007
Uudenlaista haastattelutekniikkaa
Tähänkö on tultu? :D Forbes julkaisee Wil Wheatonin haastattelun chattina! Oikeastaan kyse on pikaviestimen (IM, instant messenger) avulla tehdystä haastattelusta, mutta idea on silti hauska. Vielä kun tämä olisi julkaistu Forbesin blogissa (jos sellaista edes on), sittenhän olisimme saaneet keskuuteemme oikean nykyjournalismin kukkasen! :)
Kun nyt blogeista on muutenkin puhuttu journalismia muuttavina tahoina, millä tavalla nykyteknologia muuttaa itse työskentelyprosessia? Voisiko haastattelun tehdä ihan oikeasti vaikka Messengerin kautta?
Kun nyt blogeista on muutenkin puhuttu journalismia muuttavina tahoina, millä tavalla nykyteknologia muuttaa itse työskentelyprosessia? Voisiko haastattelun tehdä ihan oikeasti vaikka Messengerin kautta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)