Blogien käyttö viestinnässä

En malta olla mainitsematta artikkelista, jonka bongasin Sediksen blogista. Mielestäni artikkeli on kattava esitys tämän hetkisestä blogitilanteesta ja tulevaisuudenkin bloggaamiseen artikkelista saa vähän osviittaa. Artikkelissa lainataan melko paljon jo blogissamme esiintyneitä tutkijoita, mutta jos blogit vielä ilmiönä kiinnostavat, kannattaa tämä artikkeli lukea läpi. Kyse on siis selvityksestä, jonka Heli Sillanmikko on tehnyt viime marraskuussa Tampereen yliopiston toteuttamaa Blogipäivyri hanketta varten.

Omia ja muiden mietteitä blogeista

Joensuun ylioppilaslehden päätoimittaja Josi Tikkanen perustelee blogissaan, viime tammikuun kirjoituksessaan, miksi hän pitää blogia ja pohtii yleisemminkin blogin olemusta. Mielenkiintoista Josin pohdinnoissa on se, että kun blogit ovat jo vanha juttu, hän on nimennyt lehtiversiota tukevan bloginsa metablogiksi. Blogin ylläpitäminen vaatii siis selittelyä, mutta miksi.

Multimedian kentällä muutokset tapahtuvat nopeasti ja monet innovaatiot tulevat ja menevät. Ehkä blogitkin on ajateltu sellaisiksi, ja kun ne edelleen elävät ja voivat hyvin, laittaa se ihmiset selittelemään osallisuuttaan tähän "vanhanaikaiseen" julkaisumuotoon. Josi kirjoituksessaan mainitsee mielestäni tärkeimmän tekijän, jonka vuoksi blogien suosio vain kasvaa, ja tämä on ihmisten sosiaalinen tarve kyseistä palvelua kohtaan.

Josin kirjoituksen luettuani jäin pohtimaan blogien tulevaisuutta. Tämän hetkisestä tilanteesta on tehty paljon tutkimuksia, mutta olisi mielenkiintoista kurkata tulevaisuuteen ja tietää, miten blogit kehittyvät ja ketkä tulevat olemaan niitä todellisia bloggereita, jotka pitävät blogia hamaan hautaan asti. Vai tuleeko sellaisia ylipäätään olemaan? Onko blogi luonteeltaan väliaikainen ratkaisu purkaa tai käsitellä jotain tiettyä asiaa, ja kun intohimo blogin teeman tai asian ympäriltä lopahtaa, lopahtaa blogikin.

Josi kertoo myös, että hän ei voisi kuvitella kirjoittavansa blogia yksityiselämästään, vaikka hän usein ajatteleekin kirjoittamalla. Tähän perusteluna on se, että maailmassa on jo liikaa tylsiä blogeja. Mutta mitä sitten? Eihän se kuormita ketään, vaikka ihmiset vuodattavat blogeissa ajatuksiaan. Jos blogin pitäjällä ei ole muuta kerrottavaa, kuin päivän mittaan tapahtuneet arkiset askareet, on blogin pitämisellä kuitenkin joku funktio. Ainakin pitäjälle itselleen.

Itse olen Josin tavoin aina ajatellut, etten osaisi henkilökohtaisista asioitani kirjoitella julkisella areenalla. Oma elämä ja kirjoittaminen kun ovat itselle niin arkaa aluetta, että tulisin vähintäänkin vainoharhaiseksi ja pelkäisin, että jokainen tuttavanikin tietää syvimmät salaisuuteni ja tuntoni. Olenkin usein pohtinut, millainen ihminen on niin rohkelikko, että uskaltautuu pitämään blogia henkilökohtaisista asioistaan ja tunteistaan.

Gradunteosta blogia pitänyt nainen tuo tähän mielenkiintoisen näkökulman, jota en itse osannut liittää blogi-ilmiöön. (Taustoista sen verran, että tämä kyseinen henkilö on tehnyt gradun blogeista ja tässä merkinnässä kertoilee kypsyysnäytteeseen rustaamistaan ajatuksista.) Tässä ote hänen ajatuksistaan:

Tosi-tv ja juorulehdet ovat hämärtäneet yksityisen ja julkisen rajaa.
Samalla exhibitionismi ja tirkistely ovat moraalisesti neutralisoituneet.
Suomennettuna yhä useampi avautuu omista asioistaan julkisesti, eikä sitä
pidetä paheksuttavana asiana. Samoin toisten avautumisten katselu
uteliaisuudesta/sosiaalipornona on myös suurimmalle osalle ihmisistä ihan
OK.

Mielestäni kuulostaa erittäin järkeenkäyvältä ajatukselta ja täytyy tähän loppuun sitten vain todeta, että olen ilmeisesti sitä edellistä sukupolvea, jolle yksityisyyden ja julkisuuden raja on vähän liiankin selkeä.

Uudenlaista haastattelutekniikkaa

Tähänkö on tultu? :D Forbes julkaisee Wil Wheatonin haastattelun chattina! Oikeastaan kyse on pikaviestimen (IM, instant messenger) avulla tehdystä haastattelusta, mutta idea on silti hauska. Vielä kun tämä olisi julkaistu Forbesin blogissa (jos sellaista edes on), sittenhän olisimme saaneet keskuuteemme oikean nykyjournalismin kukkasen! :)

Kun nyt blogeista on muutenkin puhuttu journalismia muuttavina tahoina, millä tavalla nykyteknologia muuttaa itse työskentelyprosessia? Voisiko haastattelun tehdä ihan oikeasti vaikka Messengerin kautta?

Yritysblogeista

Henkilökohtaiset intressini ovat juuri yritysbloggaamisessa, enkä malta olla lisäämättä siitä tänne merkintää. Toivottavasti tämä aiheuttaa keskustelua? Löysin keväällä 2006 tehdyn tutkimuksen, jonka tarkoituksena on selvittää, kuinka tehdä yritysblogista menestyvä. Tutkimuksen ovat tehneet tutkija Walter Carl, Advanced Organizational Communicational -kurssin opiskelijat (Northeastern University) ja Backbone Media Inc:in John Cass ryhmineen.

Tutkimusryhmä haastatteli 20 yritysbloggaajaa erikokoisista yrityksistä ja eri aloilta. Haastateltujen oli täytynyt ylläpitää blogiaan yli vuoden.

Tutkimustulokset esittelevät 5 osa-aluetta, jotka johtavat menestyksekkääseen yritysbloggaamiseen. Ne ovat

- Kulttuuri
- Avoimuus (englanninkielinen termi on transparency, mielestäni avoimuus kuvaa sitä hyvin)
- Aika
- Vuoropuhelu
- Viihdyttävä kirjoitustapa ja henkilökohtaisuus

Jos yrityksellä on esimerkiksi huono maine, voi blogi olla ratkaisu maineen parannukseen (Suomessakin on ainakin yksi maineenhallintaan keskittyvä yritysblogi, jota valitettavasti ei ole päivitetty vähään aikaan). Tutkimuksessa mainitaan esimerkkinä Microsoft. Kun se rohkaisi työntekijöitään bloggaamaan, yrityskuva muuttui kylmästä ja välinpitämättömästä bugitehtaasta henkilökohtaisemmaksi. Yrityksen työntekijät nähtiin yksilöinä, jotka ovat kiinnostuneita tuotteistaan ja motivoituneita kehittämään niitä. Tämä siis yrityskulttuurista.

Avoimuuden avulla voidaan rakentaa uskottavuutta ja luottamusta yleisöön. Kasvoton ja mystinen korporaatio ei olekaan enää niin mystinen. Siksi monen yrityksen johtohenkilöt käyttävät henkilöhtaista ääntään yrityksen asioista tiedottamiseen.

Menestyvän blogin ylläpito vie aikaa.

Blogin täytyisi mahdollistaa vuoropuhelu lukijoiden ja koko blogiyhteisön kanssa. Siitä blogi juuri saa lisäarvonsa.

Kirjoitustyyli eroaa yrityksen virallisesta linjasta, onhan kyseessä "henkilökohtainen" media.

Monitoimityökalu

Löysin artikkelin Transient Life System nimisestä monitoimityökalusta, jossa on pyritty yhdistämään monet eri toiminnot, joita käytämme tiedon jakamiseen internetissä. Artikkeli ei suoranaisesti liity blogimme aiheeseen, mutta sivuaa sitäkin. Artikkelin on kirjoittanut Stephanie Smale ja Saul Greenberg Calgaryn yliopistosta.

Keksintö vaikuttaa mielestäni nerokkaalta verrattuna tämän hetkiseen sirpaleiseen tiedonjakosysteemiin. Transient Life Systemin idea on melko yksinkertainen: kaikki tiedon jakeluun liittyvät toiminnot on pyritty yhdistämään yhteen työkaluun, joka näkyy yhdessä ikkunassa tietokoneen näytöllä. Se voi pitää sisällään blogin, messengerin, kuvagallerian, linkkilistan tai esimerkiksi oman henkilökohtaisen muistilistan, mitä tulevina päivinä pitää muistaa tehdä.

Transient Life Systemiä testattiin aluksi kahdeksalla käyttäjällä, mutta käyttäjien määrä kasvoi testin aikana kahteentoista. Testaajat kertoivat kokemuksistaan, joiden perusteella työkalua edelleen kehitetään. Yksi kehitettävistä asioista oli se, että Transient Life System oli vain käyttäjän henkilökohtaisella koneella, joka luonnollisesti rajoitti sen käyttöä.

Kiinnostaisi tietää, onko kukaan tällaisesta systeemistä kuullut aiemmin vai olenko itse jäänyt pimentoon uusista jutuista. Tuntuisi, että tällainen työkalu helpottaisi sekä julkaisijan että lukijan urakkaa. Kaikki tiedot yhdestä ihmisestä löytyvät yhdestä ja samasta paikasta eikä turhia ikkunoita tarvitsisi aukoa ja monia eri osoitteita muistaa. Tässä vielä havainnollistava kuva, miltä Transient Life System näyttää.

Ymmärrä blogeja

Sunnuntain kunniaksi pysyttelen vielä hetken kepeällä linjalla. Seuraavassa merkinnässä saatankin olla erittäin vakava ja esitellä 600-sivuisen tutkimuksen poliittisissa blogeissa esiintyvien välimerkkien merkityksestä - perinpohjaisesti.

Koska blogit ovat vielä suhteellisen uusi ja alati kehittyvä viestintämuoto, voi olla hankala pysyä aina pulkassa termistön suhteen. Tässäpä teille siis sanastoja. :)

Suomeksi: http://www.kiroguru.fi/blogisanakirja/
Englanniksi: http://www.samizdata.net/blog/glossary.html

Blonggumahei vaan kaikille!

Suomalaisen bloggaajan muotokuva

Törmäsin sattumalta tutkimukseen (tai "tutkimukseen", kuten kirjoittaja itse kyselyään kutsuu varmasti ihan syystä ;D) suomalaisista bloggaajista. Ottamatta kantaa siihen, kuinka validi ja hyvä tutkimus itseasiassa on, siitä kuitenkin löytyy ihan mielenkiintoisia lukuja ja ainakin vähän osviittaa siihen, millaisia suomalaiset blogien lukijat ja/tai kirjoittajat ovat. :) Tyypillisen bloggaajan ominaisuudet saattaisivat sopia meikäläiseenkin, jos olisin mies (joka lukee neuleblogeja :D).

Kyselyn tyypillinen bloggaaja (blogien lukija):

• Mies
• 26-30 vuotta
• Yliopistokoulutus
• Kotona laajakaista
• Ylläpitää omaa blogia
• Lukee 1 – 5 blogia päivittäin
• Käyttää nettiä viikossa yli 10 tuntia ja useita tunteja blogien lukemiseen
• Blogien lukeminen on eniten vähentänyt TV:n katsomista
• Ei käytä RSS-lukijaa
• Lukee päiväkirja, neule, media ja IT-alan blogeja
• Lukee blogeja koska ne uutisoivat ja kirjoittavat asioista tavallisen ihmisen näkökulmasta,
rehellisemmin, henkilökohtaisemmin ja huumorilla.

Tässä vielä linkki blogikyselyn etusivulle: http://www.optimointi.com/blogikysely.php

Lisäänpä tähän samaan merkintään toisenkin blogitutkimuksen, joka on tehty äskettäin opinnäytetyötä varten. Tulokset ovat vielä pelkästään prosenttiosuuksina, jäämme odottelemaan tulkintoja. :) Yllättävän hyvin ainakin alkupään tulokset näyttävät seuraavan ensimmäistä kyselyä, esimerkiksi säännöllisesti seurattujen blogien suhteen. Loppuosassa on lisäksi kysymyksiä blogeista ja markkinoinnista sekä yritysblogeista - aihepiiri, joka kiinnostaa erityisesti itseäni. Linkki kyselyn etusivulle: http://www.blogistan.fi/blog/

Bloggaa itsellesi työpaikka!

Itsekin epätoivosena työnhakijana (vink vink - vai oliko se niin, että tätä EI pitänyt sanoa) sitä joskus tuskailee, mitä kaikkea täytyy työpaikan saadakseen tehdä tai osata. Nyt kannattaa ansioluetteloon lisätä myös blogin osoite!

Sarah E. Needleman kirjoittaa Wall Street Journalissa, kuinka bloggaamalla voi saada töitä. Blogi toimii henkilökohtaisena mainospaikkana (hyvässä tai pahassa, "any publicity is good publicity" ei välttämättä toimi tässä tapauksessa) myös työnantajien ja rekryfirmojen maailmassa. Töitä hakiessa kannattaa muistaa, että "You're going to be Googled. No one hires anyone or buys anything these days without going online first and doing research." Blogilla on helppo kontrolloida omakuvaansa, koska blogihan on nimenomaan henkilökohtaisen viestinnän subjektiivinen väline. Bloggaaja antaa väistämättä lukijalle palan itsestään, arvoistaan ja mielipiteistään. Ne ovat tärkeitä myös työnantajalle.

Artikkelissa oli luonnollisesti esimerkkejä maailmalta. Onko kukaan törmännyt vastaavaan täällä Suomessa? Voiko bloggaamisen avulla saada töitä, tai vastaavasti: voiko sen vuoksi menettää mahdollisuutensa työpaikan hakijana?

Asiaa blogin elinkaaresta

From the personal to the Profound, Understanding the Blog Life Cycle

Jatkoin Portalin antimiin tutustumista ja ainakin pari artikkela sieltä vielä esittelen. Edellisen postauksen kaltaisia maratoniesityksiä pyrin vastedes välttämään. Tämä kyseinen artikkeli on vuodelta 2006 ja sen ovat kirjoittaneet David Gurzick ja Wayne G. Lutters. Tutkimus on toteutettu USA:ssa.

Artikkelissa mielenkiinto kohdistuu siis blogin elinkaareen, josta on tehty eräänlainen elinkaari malli, jossa blogin elämä jaetaan sykleihin sen syntymästä kuolemaan. Pienimuotoisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten kommunikaatio blogin eri sykleissä eroaa toisistaan ja näistä havainnoista pyritään muodostamaan jokaiselle syklille sen luonteenomaiset piirteensä. Tutkimuksen pääpainon pitäisi olla blogin kuolemassa/loppumisessa/hiipumisessa, mutta tämä tavoite ei oikeastaan näy mitenkään erikoisesti tutkimuksessa .

Joichi Ito (General Manager of International Opertations for Technorati) kertoo, että vuonna 2004 luotiin uusi blogi joka 5.8 sekunti ja tällöin tahdin uskottiin vain kiihtyvän. Tammikuussa 2006 blogeja on ollut 24,5 miljoonaa. Amerikkalaisista 16% kertoo lukevansa blogeja ja 38% sanoo tietävänsä, mitä blogit ovat. Viimeksi mainittu prosentti on kuitenkin suurempi, koska useat sekoittavat blogit muihin www-sivuihin.

Blogeja on tutkittu varsinkin Atlantin tuolla puolen melko paljon ja tutkimus on usein kohdistunut blogien sosiaalisiin tai teknisiin ominaisuuksiin. On analysoitu tiedon kulkua blogsfäärissä, sitä miten blogit ovat verkostoituneet toisiinsa, on pyritty määrittelemään tyypillinen bloggaaja, löytämään blogien sisällön vallitseva tyyli sekä motiiveita blogin pitämiseen ja niin edelleen.

Blogin kehityskulkua voisi kuvailla dynaamiseksi. Blogeja luodaan kiihtyvään tahtiin, mutta niitä myös hylätään tai lopetetaan melkein yhtä paljon. Joidenkin tutkmusten mukaan kaksi kolmesta blogin perustajasta unohtaa bloginsa noin kaksi kuukautta blogin perustamisen jälkeen ja syyksi löytyy usein ajanpuute. Blogin keskimääräinen elinikä tämän tutkimusten mukaan on vain 126 päivää.

Artikkelissa haluttiin siis selvittää, milloin ja miksi blogit kuolevat. Tämä on pyritty saamaan selville haastattelemalla viittätoista 18-54 vuotiasta blogin pitäjää. Haastateltujen blogit olivat pääasiassa päiväkirjatyyppisiä blogeja ja ne olivat iältään kahdesta kuukaudesta neljään vuoteen. Haastattelut keskittyivät postauksiin, palautteen vastaanottamiseen ja kommentoimiseen. Haastatteluissa kyseltiin myös miten blogit (oma ja muiden) ovat ajansaatossa muuttuneet. Haastattelujen lisäksi blogeihin tehtiin jonkinlainen tekstianalyysi. Näiden perusteella tehtiin päätelmiä, joiden mukaan tyypillisessä blogissa tapahtuu sen elinkaaren aikana tiettyjä muutoksia ja tästä voitiin muodostaa johdonmukainen päätelmä blogin elinkaaresta, joka jakautuu pääasiassa neljään eri sykliin (tasoon) ja blogin kuolemaan.

Elinkaarimalli perustuu Mullerin malliin, An Instant Messaging Maturity Model, josta löytyy jotain tietoa täältä.

Ensimmäisssä tasossa blogin funktio on usein erilaisten asioiden taltiointi. Blogi tarjoaa nopean ja helpon tavan taltioida erilaista materiaalia, joka on kätevästi saatavilla milloin vain ja missä vain. Blogin ulkoasuun ei panosteta, vaan sinne kerätään kuvia, linkkejä ym. tavaraa.

Toisen tason aikana blogi on kenties saanut lukijoita, mutta blogin pitäjällä ei välttämättä ole keinoja seurata sivujen kävijämäärää. Kirjoittaja ei siis tiedä kenelle kirjoittaa ja tässä vaiheessa blogin säännöllinen (mahdollisimman usein) päivittäminen on tärkeää, koska tällä tavalla lukijoiden mielenkiinnon uskotaan säilyvän blogia kohtaan. Tästä syystä blogiin laitetaan paljon valmista materiaalia, kuten kyselyitä, elokuvahaastatteluja sekä blogin pitäjän omia turhahkoja postauksia, kuten mitä tuli tänään syötyä lounaaksi.

Kolmanessa tasossa blogista alkaa tulla henkilökohtaisempi ja blogin pitäjä on tietoinen siitä, kenelle kirjoittaa. Hän pyrkii pitämään lukijat blogissaan kirjoittamalla mahdollisimman mukaansatempaavaa tai älykästä tekstiä. Kommentointiosiossa alkaa olla säännöllistä vuorovaikutusta.

Neljännessä tasossa blogi saavuttaa vakiintuneisuuden ja vuorovaikutus kommentointiosiossa vahvistuu entisestään. Blogin ulkoasulla on myös uudenlainen merkitys, sen halutaan olevan isäntänsä/emäntänsä näköinen.

Mihin sitten blogin pitäminen tyssää, miksi blogi kuolee? Blogi voi kuolla milloin vain ja miksi vain, mutta on selviä merkkejä siitä, että blogi hylätään eri vaiheessa eri syiden vuoksi. Heti alkujaan hylätyt blogit ovat usein hävinneet kilpaileville aktiviteeteille. Blogin perustaja on kenties löytänyt paremman tai mielenkiintoisemman keinon kertoa itsestään irc-galleriassa, kuva-albumeissa tai muussa sellaisessa. Kun blogi hylätään myöhemmin syynä on usein ulkopuoliset tekijät, kuten työ- tai perheasioiden muutokset.

Tutkimuksen tuloksista tutkijat toivovat olevan hyötyä blogien kehittämisessä ja suunnittelussa.

Bloggaus sosiaalisena toimintana

Blogging as Social Activity, or, Would You Let 900 Million People Read Your Diary?

Tutustuin edellä mainittuun artikkeliin, joka on saatavilla Portalissa. Artikkelin on julkaissut ACM Press USA:ssa, vuonna 2004 (volume 6, issue 3) ja sen ovat kirjoittaneet Bonnie A. Nardi Californian yliopistosta, Diane J. Schiano ja Michelle Gumbrecht Standfordin yliopistosta. Tutkimus kuuluu sosiologian alaan.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää bloggauksen motiiveja, sosiaalisen vuorovaikutuksen laatua sekä blogin pitäjien ja yleisön suhdetta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla 23:a 19-60 vuotiasta blogin pitäjää. Haastattelut on tehty touko-kesäkuussa vuonna 2003. Haastattelemalla blogien pitäjiä, tutkijat tekivät päätelmiä, kuinka blogien toimintoja tulisi kehittää. Artikkelissa keskitytään yksityisiin tai pienen ryhmän kirjoittamiin blogeihin, jotka on suunnattu rajatulle yleisölle. Rajattu yleisö tarkoittaa käytännössä kirjoittajien ystäviä, sukulaisia ja muita tuttavia.

Blogit on artikkelissa määritelty päivitetyiksi filtereiksi (linkkilistat) tai päiväkirjoiksi, jotka etenevät kronologisesti, ja joita päivitetään säännöllisesti. Blogit ovat suurimmaksi osaksi tekstuaalisia, mutta voivat sisältää kuvia, linkkejä muille sivuille sekä kommentointiosion. Blogeja on monenlaisia, kuten organisaatioiden blogit, poliittiset blogit, päiväkirjablogit ja niin edelleen. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksityisten päiväkirjatyyppisiä blogeja. Artikkelin kirjoittajat ihmettelevät, miksi ihmiset haluavat laittaa niinkin intiimin asian kuin päiväkirjan julkiseksi, miljoonien ihmisten saataville.

Bloggaus sosiaalisena aktiviteettina
Haastattelussa kysyttiin, miten ja miksi bloggaajat ovat aloittaneet blogien pitämisen, miksi he ovat jatkaneet blogejaan ja kuinka heidän bloggaustapansa ovat muuttuneet ajan saatossa. Haastattelujen pohjalta tutkijat tekivät päätelmiä, joiden mukaan blogit luovat yleisönsä, mutta myös yleisöt luovat ja muuttavat blogeja. Blogit ovat siis sosiaalista toimintaa, sosiaalisen kommunikoinnin muoto, jossa bloggaaja ja yleisö ovat läheisessä suhteessa lukiessaan ja kirjoittaessaan blogeja.

Tutkimuksen blogeista noin 20% oli aloitettu ystävän tai tuttavan pyynnöstä. Blogien lukijat vaikuttivat myös osaltaan postausten määrään ja säännöllisyyteen; kun blogin pitäjä oli huomannut, että joku/jotkut lukevat hänen kirjoituksiaan, tuli blogin pitäjälle tarve kertoa kuulumisistaan säännöllisin väliajoin. Jos blogin pitäjällä tuli niin sanottu blogiväsymys eli hän ei jaksanutkaan päivittää blogiaan säännöllisesti, hänellä oli selkeä tarve selitellä käyttäytymistään. Todellinen bloggeri on se, joka päivittää blogiaan säännöllisesti ja näin ollen bloggaukseen väsynyt bloggaaja koki pettäneensä lukijat, käytännössä ystävänsä ja tuttavansa.

Blogi on siis tämän tutkimuksen mukaan kirjoittajan ja lukijoiden yhdessä aikaansaama tuotos, ne ikään kuin ruokkivat toisiaan. Blogien vuorovaikutus on monella tapaa kompleksista. Lukijat voivat olla yhteydessä kirjoittajaan kommentointiosion lisäksi esimerkiksi sähköpostitse. Blogin kirjoittaja voi kommentoida myöhemmin blogissaan saamaansa sähköpostia ja näin vuorovaikutus taas jatkuu ja saa uusia muotoja. Blogit ovat myös osa laajempaa sosiaalista kokonaisuutta, kommunikointia tapahtuu paitsi kirjoittajan ja lukijoiden välillä, myös median kanssa. Blogit eivät siis ole yksityisiä päiväkirjoja, koska niillä on jo lähtöjään sosiaalinen luonne. On itse asiassa mielenkiintoista, että blogit rinnastetaan päiväkirjoihin, koska perinteiset päiväkirjathan on varustettu lukoilla ja niitä on varjeltu, etteivät ne päätyisi muiden luettavaksi. Perinteisiä päiväkirjoja ja päiväkirjatyyppisiä blogeja näyttäisi siis yhdistävän vain niiden kronologinen ja kerronnallinen muoto.

Objekti-orientoitunutta toimintaa
Jos blogit eivät ole online-päiväkirjoja tai journalismia, niin mitä ne sitten ovat? Artikkelin tutkimus pohjatutuu aktiviteettiteoriaan, jossa hypoteesi on, että objektit ohjaavat tai motivoivat ihmisen toimintaa. Artikkelissa on kerrottu esimerkki Larasta, jota motivoi bloggaamiseen halu pitää yhteyttä ja pysyä läheisissä väleissä ystäviinsä. Aktiviteettiteoriassa objekti sisältää motiivin vastata tarpeeseen tai haluun, ja jotkin yksilön pyrkimykset fyysisiin ilmenemismuotoihin ilmentävät tätä motiivia. Blogit ovat erilaisten sosiaalisten motiivien ilmenemismuotoja, joissa blogin otsikon (teeman) mukaisesti kommunikoidaan toisten kanssa. Päämäärä bloggauksessa on siis, kuten usein on jo todettu, sosiaalinen.

Seuraavassa on lueteltu joitakin blogityyppejä, joita tutkimuksessa esiintyi, ja jotka ovat objektin motivoimia:

1. Tapahtumien, sijaintien yms. päivitys
Tapahtumien, oman ja muiden elämän muistiinkirjaamista. Kirjoittajalle jollakin tapaa tärkeät ihmiset pysyvät kirjoittajan elämässä mukana seuraamalla hänen blogiaan. Maantieteellinen sijainti ei siis ole kanssakäymisen esteenä. Vuorovaikutusta tapahtuu tietenkin myös toiseen suuntaan. Usein tämän tyylisiin blogeihin on tapana lisätä ajankohtaisia valokuvia sekä hyödyllisiä ja asiayhteyteen liittyviä linkkejä muille webbisivuille. Joillakin on myös privaattiblogi, jota pääsee lukemaan vain kirjoittajan valitsemat henkilöt. Tämän tyylinen blogi voi vähentää tarvetta pitää muulla keinoin yhteyttä tuttaviin ja ystäviin ja näin helpottaa kirjoittajan elämää.

2. Mielipiteiden välittäminen (päämääränä toisten ajatuksiin vaikuttaminen)
Joillekin blogi on väylä esittää kommenttinsa ja kritiikkinsä esimerkiksi mediassa esillä olleista asioista. Blogissa voi myös kertoa tai painottaa uutisia, jotka itse on kokenut tärkeiksi. Yleensä tällaisissa postauksissa on linkki alkuperäiseen uutiseen tai tekstiin.

3. Muiden mielipiteiden ja palautteen etsiminen
Blogi voi toimia runojen tai muiden bloggaaajan luovien tuotosten julkaisukanavana. Yleisön/lukijakunnan merkitys korostuu tämän tyylisissä blogeissa. Kirjoittaja saa lukijoiden kautta motivaation saada aikaiseksi ja julkaistuksi jotakin, koska blogissa on aina se mahdollisuus, että joku kommentoi tuotostasi.

4. Kirjoittamalla ajatteleminen
Blogi voi pakottaa kirjoittamaan, kuten myös ajattelemaan. Joillekin ajatteleminen ja kirjoittaminen ovat lähes samaa asiaa. Blogiin kirjoittaminen on sosiaalinen prosessi, ja kirjoittaja usein toivoo, että lukijat kommentoisivat kirjoittajan ajatuksia. Tämän tyylisen blogin motivoiva tekijä on siis pitkälle sama kuin edellisen, mutta sen tavoite tuntuisi olevan jonkinlainen itsensä kehittäminen ihmisenä.

5. Tunneperäisten paineiden ja jännitteiden vapauttaminen
Blogin tehtävä on usein tunteiden vapauttaminen. Tarvitaan jokin paikka, jossa saa purkaa itseään. Tässäkin on muistettava kuitenkin blogin sosiaalinen luonne: blogilla oletetaan olevan lukijoita ja näin ollen tunteita puretaan yleisölle, ja juuri tämän ominaisuuden jotkut bloggaajat kokivat tärkeäksi.

Tässä näyttäisi siis olevan myös yksi perustavanlaatuinen ero blogin ja päiväkirjan välillä. Ihmisillä tarve vuodattaa asioitaan toisille ihmisille ja päiväkirja ei täytä tätä tarvetta. Toisaalta haastatteluista kävi myös ilmi, että joillakin bloggaajilla oli perinteinen päiväkirja, joihin omat yksityisimmät tunnot kirjattiin.

Rajoitettu interaktiivisuus
Blogeissa kirjoittajan ja yleisön suhde on epäsymmetrinen; bloggaajat haluavat lukijoita, mutta eivät halua kuulla paljoa lukijoistaan. Poikkeuksena tietenkin ryhmät, joiden tarkoitus ja päämäärä on kommunikoida keskenään. Vastaanottajan merkitys on aivan eri kuin kasvokkain viestinnässä tai esimerkiksi sähköposteissa. Blogin kommentoinnille ei olla niin herkkiä kuin muissa kommunikoinninmuodoissa. (?)

Bloggaaja on bloginsa isäntä, joka kontrolloi blogiaan ja blogissa tapahtuvaa kommunikaatiota. Ihmiset haluavat huomiota, mutta ”oikeassa” elämässä sitä ei välttämättä uskalleta hakea yhtä suorasukaisesti kuin blogissa. Halutaan siis huomiota, mutta halutaan säilyttää myös yksityisyys. Ihminen on tämän tutkimuksen mukaan selvästikin läpeensä itsekäs, hän haluaa äänensä kuuluville siten, ettei oma ääni sekoitu muiden ääniin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että bloggaajat ovat sitoutuneita yleisöönsä, mutta bloggaajat haluavat kontrolloida interaktiivisuutta, siten että vuorovaikutus on harvinaisempaa, vähemmän tunteellista ja enemmän pohdiskelevaa kuin muussa kommunikaatiossa tai mediassa.

Blogin yksityisyys
Vain yhdellä haastatelluista oli salasanallinen blogi ja tälläkin bloggaajalla tämän lisäksi myös yleinen blogi. Haastateltavien suhtautuminen vieraisiin lukijoihin vaihteli, suurin osa kuitenkin ajatteli, että ketään ei kiinnosta heidän bloginsa ja yksityiselämänsä niin paljoa, että se häiritsisi blogin pitäjää. Jos joku tuntematon lukija kommentoi jotenkin blogia, se yleensä motivoi ja kannusti bloggaajaa. Yleensäkin blogin julkinen luonne ajateltiin positiivisena asiana tai päiväkirjamuotoisen tarinoinnin lisänä. Ihmiset eivät tutkimuksen mukaan olleet siis huolestuneita yksityisyydestään. (Tässä täytyy kuitenkin mielestäni muistaa myös kulttuurilliset erot ja täytyy huomioida, että tämä tutkimus on tehty Yhdysvalloissa.)

Jos päiväkirjaa ja blogia verrataan, yksi haastatelluista sanoi eron olevan juuri mahdollisessa yleisössä. Se, että jossakin kenties on tuntematon lukija, motivoi joitakin kirjoittajia. Tästähän kertoo myös kävijälaskurit, joita joillakin sivuilla on. Ihmisiä kiinnostaa, seuraako joku heidän elämäänsä ja jos seuraan, niin kuinka moni. Blogilla, sen vuorovaikutteisuuden ansiosta, on mahdollisuus vaikuttaa kirjoittajansa elämään ja näin ollen se on paljon moninaisempi ja antoisampi tapa kirjoittajan käydä läpi elämänsä tapahtumia.

Parannusehdotuksia koskien blogien käytettävyyttä ja desingia
Artikkelin viimeinen osio jää mielestäni hieman irralliseksi muusta tutkimuksesta. Ainakaan artikkelin otsikko ei anna viitteitä siitä, että artikkeli tarjoaisi myös käytännön neuvoja blogien ulkoasuun ja käytettävyyteen liittyen.

Parantamisen varaa ja kehitettävää kuitenkin löytyy, riippuen tietenkin siitä, mitä palvelua blogien julkaisemisessa käyttää. Artikkelin kirjoittajat havaitsivat kehitettävää niin kuvien julkaisusysteemeissä, hakutoiminnoissa kuin yleisön yksityisyyttäkin koskevissa asioissa.

Keskustelua ja tulevaisuuden tutkimusta
Tämän tutkimuksen mukaan bloggaus on siis objekti-orientoitunutta kommunikatiivista toimintaa, jolla on laajasti sosiaaliset tavoitteet. Näiden tutkijoiden mukaan blogi on silmiinpistävän samankaltainen radion kanssa. Bloggaajat voivat levittää viestejään oman valintansa mukaan, keskeytyksettä, samoin kuin radiossa. Rajoitettu palaute on vastaava kuin kuuntelijoiden call-in radioasemilla, eli kanavan ylläpitäjä/toimittaja voi dominoida kuuntelijoita samoin kuin blogin pitäjä blogiaan. (Mielestäni tämä vertaus ontuu pahasti interaktiivisuuden vapauden osalta.)

Tutkimuksen mukaan bloggaaminen on yhtä paljon lukemista kuin kirjoittamistakin, kuten myös kuuntelemista ja puhumista. Artikkelissa keskityttiin blogien tuottamiseen, mutta tutkimuksen tekijät uskovat tulevaisuuden tutkimuksen keskittyvän blogien lukijoihin, tarkemmin sanottuna blogin kirjoittajan ja lukijan suhteeseen. Tärkeimpiä tutkimuksen anteja oli tutkijoiden mukaan blogien rajoitetun vuorovaikutuksen ymmärtäminen. Muu tutkimuksenanti onkin tullut referaatista pitkin matkaa esille.

Kun naapurin Jaskasta tuli journalisti

Esa Sirkkunen käsittelee Verkkoviestintäkirjassa julkaistussa artikkelissaan ”Vertaismedia haastaa perinteisen joukkoviestinnän” journalismin haasteita nykypäivän muuttuvassa mediamaailmassa. Sirkkusen mukaan perinteinen joukkoviestintä on suurten muutosten edessä varsinkin Internetin kasvavan käytön myötä. Internet on mediana varsin verkostoitunut ja hajautunut, ja siten se eroaakin huomattavasti perinteisistä joukkoviestintävälineistä.

Uusien viestintämuotojen johdosta uutisetkin muuttuvat. Vanhat ja suuret viestintätalot tutisevat ja natisevat liitoksissaan, kun erilaiset uutispalvelut tuovat kaikkien saataville uutisia ilmaiseksi. Sirkkunen kutsuu tällaisia sivustoja (kuten Google News) aggrekaattisivustoiksi. Uutisten suhteen myös yleisön rooli on muuttunut. Se ei ole enää passiivinen vastaanottaja, vaan osallistuu itse joskus aggressiivisestikin uutisten tuottamiseen. Sirkkunen mainitsee esimerkkinä viime kesän Euroviisukohun, kun Seiska julkaisi kuvia Lordin maskittomista kasvoista. Yleisö kokosi mittavan nettiaddressin ja käänteli Seiskoja kaupoissa ja kioskeissa ylösalaisin. Lehti joutui pyytämään anteeksi.

Yleisön rooli ei jää kuitenkaan tähän. Sirkkunen esittelee ns. osallistumistalouden, jossa vertaismedialla on suuri rooli. Vertaismediaan kuuluu intertekstuaalisuus ja moniäänisyys – yleisö ei ole mitään kasvotonta massaaa, vaan Sirkkusen mukaan vertaisia tukijoita ja sisällön tuottajia. Netti on täynnä sisältöjä, jotka ovat syntyneet ”vapaaehtoisesti, tekijän omista tai yhteisön yhdessä sopimista intresseistä lähtien”. Kuka selaa enää kirjahyllyn nurkasta löytyvää, tiiliskiven kokoista tietosanakirjaa, kun saman tiedon voi löytää huomattavasti helpommin Wikipediasta? Mitä tulee vertaistuotannon tarjoaman sisällön luotettavuuteen, en ainakaan itse näe sitä ongelmaksi. Mm. Matti Lintulahti on puhunut blogien (ja samalla muun vertaistuotannon) itsearvottavasta luonteesta. Kun toimitaan Sirkkusen mukaan yhteiseksi hyväksi, ilman kontrolloivia tahoja, on vilunkien yksityisyrittäjien kovin hankala saada ääntään kuuluville. Valheelliset ja huonot sisällöt hautautuvat varsin nopeasti Internetin hautuumaalle, jossa vain satunnainen kulkija saattaa niihin törmätä.

Yksittäisten ihmisten rooli on siis yhä enemmän muuttunut lukijasta sisällön tuottajaksi. Perinteisissä joukkoviestimissä vallalla ollut yksisuuntaisuus katoaa, ja tilalle astuu sosiaalinen media, jonka suuri taikasana on Web 2.0.

Miksi niin monet ihmiset sitten hukkaavat kallista työ- ja vapaa-aikaansa moisen vertaismedian tuottamiseen? Eihän siitä (yleensä) saa edes palkkaa? Sirkkunen mainitsee syinä mielihyvän, uudet sosiaaliset suhteet, julkisuuden, itseilmaisun, omien tietojen ja taitojen kehittymisen, vertaispalautteen saamisen ja egocastingin (oman identiteetin julkinen esittely). Lisäksi moottorina toimivat omien tietojen ja taitojen jakaminen, yhteiset tavoitteet ja oppivat yhteisöt. Onkin totta, että mielekäs työ - vaikka ilman rahallista korvausta - antaa joskus itselle paljon enemmän, kuin jalkapuussa huippupalkalla kärvistely. (sitä paitsi ahkerat ja osaavat vertaistuottajat saattavat joskus saada mahdollisuuden jatkaa toimiaan jonkin mediatalon siipien suojassa)

Mitä blogit sitten antavat vertaismedialle? Sirkkusen mukaan ne vain jatkavat jo olemassa olevaa kehitystä. Yksityiset ihmiset ovat kautta aikojen ilmaisseet itseään ammattitoimittajien rinnalla (kansalaisradio, amatöörivoimin tehdyt tv-ohjelmat). Blogit ovat ikään kuin hybridi: niissä yhdistyy kotisivujen henkilökohtaisuus, verkkoyhteisöjen sosiaalisuus sekä keskusteluryhmien ajankohtaisuus ja nopeus. Mielestäni juuri tämä tekee blogeista niin arvokkaan median – henkilökohtaisuus houkuttelee lukijoita, ja antaa sisällölle uskottavuutta. Mieti, jos esimerkiksi katastrofin sattuessa saisit valita virallisten tiedotteiden ja silminnäkijöiden kirjoittamien kokemusten välillä. Kumman valitsisit?

Aiemmin artikkelissa (ja tässä referaatissa) mainittiin kontrolloivien tahojen puuttuminen vertaismediassa. Käytännössä asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen. Blogeillakin on oma hierarkiansa, joka muodostuu linkkien perusteella. Tästä puhui enemmän esimerkiksi Jere Majava omassa gradussaan, joka oli esillä blogissamme hieman aiemmin. Hierarkiassa ylinnä ovat ne blogit, joihin linkitetään eniten ja jotka ovat siten saaneet mielipidejohtajan sulan hattuunsa. Niinpä valta on käytännössä näillä blogeilla. Ne määräävät, mistä puhutaan ja millä tavalla. Halusivatpa kirjoittajat sitä tai eivät.

Sirkkunen esittelee artikkelissaan myös Heinosen ja Domingon (en valitettavasti löytänyt alkuperäislähdettä: Heinonen & Domingo (2007) Weblogit: Journalismin liepeillä, onko jollain parempaa tietoa?) jaottelun neljään blogien journalistiseen päätyyppiin: kansalaisblogit, yleisöblogit, journalistiblogit ja mediablogit. Kun kansalaisblogit ovat mediasta riippumattomien yksityishenkilöiden ylläpitämiä blogeja, mediablogit taas ovat yleensä toimituksen kontrolloimia ja osa median muuta verkkosivustoa. Kummassa päässä se lopullinen journalistinen valta sitten on? Miten mediablogit yleensä eroavat muusta verkkosivustosta? Ovatko ne vain blogeiksi naamioituja yrityksiä tavoittaa yleisö henkilökohtaisemmin?

Lopuksi pari sanaa tulevaisuudesta. Sirkkunen pohtii, jatkuuko vertaismedian kasvu sellaisenaan, vai ahmaiseeko mediakonvergenssi sen kitaansa ja sulauttaa sen osaksi kaupallista mediateollisuutta. Näyttää ilmeisesti siltä, että molemmat vaihtoehdot tulevat toteutumaan rinta rinnan. Vaikka kaupalliset tahot saisivatkin vertaistuotannon suitsittua omiin tarkoituksiinsa, löytyy aina se joukko ihmisiä, jotka vannovat yksityisen ihmisen vapauteen myös viestinnässä.

Innostuin sitten linkittämään..

Tuomas Kilven Blogit ja bloggaaminen -kirjan mukaan Suomen paras blogi on Kasa. Tämäkin tiedoksi teille, jotka kirjaa ette ole (vielä) lukeneet. Mahtaakohan kyseinen opus muuten löytyä joskus omasta tiedekirjastostamme? Verkkoviestintäkirja olisi muuten myös hankkimisen (tai ainakin lukemisen) arvoinen teos. Molemmista (toivottavasti) lisää kommentteja toisaalla tässä blogissa - sitten joskus, jahka ehditään.

Mun kasa tosiaan on sun kasa. Kasa on hyvä esimerkki onnistuneesta ryhmäfiltteriblogista. Siinä riittää luettavaa, vaikka kaikki aihepiirit eivät kiinnostaisikaan. Itselleni esimerkiksi Caruso-kokoelma oli uusi (ja hykerryttävä) kokemus, ovathan Horaation kuuluisat aurinkolasit seuranneet uniin jo aivan liian kauan..

Tungetaan samaan postaukseen (vai onko se sittenkin blogimerkintä) vielä linkki yhteen maailman suosituimmista blogeista: BoingBoing, olkaa hyvä. Kannattaa varata tarpeeksi aikaa tutustumiseen.

Minä ostin kun blogi käski (ja halavalla sai)

Jyväskylä Hightech Forumista tarttui silmään (kiitos vaan, Anne) mielenkiintoisia uutisia. Blogit eivät ole enää edelläkävijöiden leikkikalu, vaan peräti 56% suomalaisista on ollut blogien kanssa jotenkin tekemisissä. Tai ainakin kuullut joskus blogeista. Vain 9% ei ole koskaan blogeista kuullutkaan, mielestäni se on kyllä loistavan pieni prosentti! Luulen, että esimerkiksi eduskuntavaalit tekivät blogeja tunnetuksi sellaisissakin piireissä, joissa muuten ei niitä luettaisi. Blogithan olivat kovassa käytössä jo edellisissä vaaleissa, nyt taisi lähes jokaisella ehdokkaalla oma karsina nettijulkisuuden hiekkalaatikossa olla. Palataksemme takaisin vuorovaikutteisuuden olemukseen: blogeja on helppo kirjoittaa, helppo lukea ja helppo kommentoida. Tavikset kokevat pääsevänsä sitä kautta lähemmäksi herra isoherroja, eikä herra isoherrojen tarvitse pelätä salaisten puhelinnumeroidensa puolesta.

Jotta en harhautuisi liian sivuraiteille, palattakoon alkuperäiseen uutiseen. Blogit vaikuttavat tutkimuksen mukaan myös ostokäyttäytymiseemme! Eikä se edes tarkoita yritysten omia kiiltokuvablogeja (tahallinen kärjistys, toim. huom.) vaan toisten bloggaajien mielipiteitä eri tuotteista. Mikäpä olisikaan tehokkaampi puskaradio kuin blogi! Sensuuri ei iske ja yhdellä postauksella voi saavuttaa yllättävänkin suuren yleisön. Blogien suhteenhan kirjoituksen saama julkisuus riippuu pitkälti siitä, kuinka paljon se saa suosionosoituksia linkitysten kautta. Huono kirjoitus (josta tämä saattaisi olla hyvä esimerkki) vaipuu helposti unohdukseen, yksittäisiä blogipostauksia kun on blogosfäärissä lähes ääretön määrä.

(Blogosfääri = kaikkien blogien muodostama yhteisö)

Oletko sinä ostanut tai jättänyt ostamatta jotain siksi, että jossain blogissa on niin suositeltu?

Sillanrakennusta

Weblogs as a bridging genre

(Susan C. Herring, Lois Ann Scheidt, Elijah Wright, Sabrina Bonus)

Susan C. Herringin, Lois Ann Scheidtin, Elijah Wrightin ja Sabrina Bonusin tutkimusraportti (julkaistu Information Technology & People –lehdessä 2005) keskittyy blogien perusominaisuuksien määrittelyyn sekä pohtii lisäksi blogien roolia ja merkitystä Internetissä. Blogien ominaisuuksista ja siitä, mikä blogi oikeastaan on, on käyty keskusteluja jo useamman vuoden ajan. Tässä raportissa aiheeseen perehdytään genretutkimuksen voimin. WWW sisältää useita erilaisia genrejä, joista henkilökohtainen kotisivu on tutkituin. Onkin loogista, että tutkijat vertaavat blogia aluksi juuri siihen. He pohtivat myös sitä, ovatko blogit jokin täysin uusi genre, vai onko se ollut olemassa jossain muodossa jo ennen nykyistä olomuotoaan. Aikaisempaa empiiristä tutkimusta blogeista ei raportin mukaan sen julkaisuajankohtana ole juurikaan tehty. On myös huomattava, että Herringin ym. tekstiä lainataan usein muissa blogeja käsittelevissä kirjoituksissa. Herring ym. mainitsee kaksi kvantitatiivista tutkimusta, joista toinen, Krishnamurthyn yhteisöllistä uutisblogia käsittelevä tutkimus, esittelee myös yhden blogijaottelun ja blogin määritelmän. Lisäksi mainitaan Bloodin perusjako filtteri-, päiväkirja- ja muistiotyyppisiin blogeihin. Kirjoittajat lähtevät liikkeelle omassa tutkimuksessaan juuri em. määritelmien pohjalta.

Tutkimusmateriaalina oli 203 satunnaisesti valittua blogia. On mielenkiintoista, että tutkijat ovat päätyneet jättämään LiveJournalissa, DiaryLandissa ja Xangassa ylläpidetyt journaaliblogit tutkimuksen ulkopuolelle. Kenties tutkimuksen ajankohtana ei ollut vielä selvää, mitä blogilla itseasiassa tarkoitetaan, eikä usein teinityttöjen kirjoittamia päiväkirjoja haluttu ottaa otokseen mukaan. Varsinaisena tutkimusmenetelmänä on käytetty sisällönanalyysia, jonka tarkoituksena on määritellä blogien rakenteelliset ja toiminnalliset määreet. Ensiksi on tarkasteltu bloggaajien demografisia ominaisuuksia. Koska genren määrittäminen on yksi tutkimuksen avainkohdista, on seuraavaksi kartoitettu blogien yleistä tarkoitusta. Näiden lisäksi otoksen blogeille tehtiin rakenneanalyysi, jonka tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon blogit sisältävät esimerkiksi linkkejä, kuvia, hakutoimintoja tai mainoksia. Kirjoittajat ovat soveltaneet tutkimuksessaan myös grounded-teoriaa selvittääkseen perinteisen web-genren ulkopuolisia ja juuri blogeille ominaisia piirteitä, kuten julkaisujärjestelmä, kommenttien postaaminen ja viestiarkisto. Lopuksi tarkasteluun otettiin vielä ajalliset määreet – kuinka usein blogeja päivitettiin ja kuinka vanhoja ne ovat.

Tutkimustulokset – jotka käydään läpi varsin yksityiskohtaisesti – tukevat osittain aikaisempia väitteitä blogien ominaisuuksista, mutta paljastavat niistä myös uusia piirteitä. Tulokset jakautuvat neljään osaan: Bloggaajien ominaisuuksiin, blogin tarkoitukseen, ajallisiin määreisiin ja blogien rakenteeseen.

Bloggaajista ei tutkimuksessa selvinnyt ainakaan omasta mielestäni mitään kovinkaan maata mullistavaa. Kävi esimerkiksi ilmi, että sukupuolijakauma riippuu iästä: aikuisista bloggaajista suurin osa on miehiä, kun taas teini-ikäiset kirjoittajat ovat yleensä tyttöjä. Kirjoittajien fyysinen sijainti (Yhdysvallat 69,8%) oli mielestäni melko turha tutkimuskohde, koska vain englanninkielisiä blogeja tutkittiin. Lisäksi blogien määrän voi olettaa olevan varsin suuri juuri Yhdysvalloissa, katsotaanhan koko ilmiön olevan sieltä kotoisin.

Blogien tarkoitus erosi selvästi aikaisemmista oletuksista. Ensimmäiset blogit ovat olleet filtterityyppisiä (linkki-)blogeja ja niitä on yleisesti pidetty ”oikeina” blogeina. Tutkimuksen mukaan kuitenkin jopa 70,4% blogeista on päiväkirjatyyppisiä, henkilökohtaisista kokemuksista kertovia sivustoja. Kirjoittajat pohtivat tässä yhteydessä sitä, miksi päiväkirjatyyppisiä blogeja ylenkatsotaan niin usein. Mahdollisia syitä löytyy mm. siitä, että ne ovat uudempi blogityyppi, eikä online-päiväkirjoja ole aina edes laskettu blogeiksi. Lisäksi päiväkirjatyyppisiä blogeja kirjoittavat usein naiset ja teini-ikäiset (tytöt), kun taas filtteri- ja muistioblogeja kirjoittavat usein aikuiset miehet. Ottamatta kantaa sukupuolieroihin, voi kukin tehdä edellisen virkkeen pohjalta omat päätelmänsä päiväkirjablogien uskottavuudesta ja ”vakavasti otettavuudesta”.

Aikamääreiden suhteen tulokset olivat suhteellisen suppeat. Raportissa mainittiin, että otoksessa olevia blogeja näytetään päivitettävän varsin aktiivisesti, jopa pidemmän aikavälin mittauksella. Keskiarvoinen ikä oli noin viisi ja puoli kuukautta. Tulokset näyttävät, että blogin ylläpitämiseen todellakin uhrataan aikaa.

Rakenteelliset ominaisuudet eivät olleet ainakaan minulle mitään uutta, mutta toisaalta tutkimus on tehty vuonna 2003 (raportti julkaistu vuonna 2005) ja silloin blogien rakenne on luultavasti ollut vielä ainakin osittain erilainen kuin nyt. Artikkelin mukaan blogit eivät sisällä juurikaan kuvia (nykyisin juuri kuvablogien suosio tuntuisi olevan kasvussa). Ennakko-oletuksen mukaan kalenteri olisi ollut yksi blogin perussisältö – tulokset osoittivat, että sitä se ei kuitenkaan ole. Sen sijaan viestiarkisto ja ”badget” (=pienet ikonit, jotka mainostavat esim. jotain sivua tai yhteisöä) näyttivät löytyvän suurimmasta osasta blogeja. Edellämainitut ominaisuudet riippuvat kirjoittajien mukaan pitkälti julkaisujärjestelmästä, joista yleisin oli (ja taitaa olla edelleen) nykyisin Googlen omistama Blogger.

Tutkimuksen lopuksi kirjoittajat ilmoittavat, että koska tutkimus ei kata kaikkia mahdollisia blogien muotoja, se määrittää lähinnä vallalla olevia suuntauksia niiden suhteen. Jatkuvasti kehittyvästä ja uusia muotoja ottavasta ilmiöstä onkin ehkä hieman vaikea tehdä kaikenkattavaa tutkimusta, ja mielestäni tämä artikkeli antaa paljon hyvää perustietoa siitä, mitä blogit oikeastaan ovat.

Artikkelin toinen osa pohtii sitä, ovatko blogit täysin uusi digitaalinen viestintämuoto vai ovatko ne kehittyneet jostain aikaisemmasta genrestä. Esimerkiksi Bloodin mukaan blogit olisivat suoraa jatkumoa ensimmäisille www-sivuille, jotka olivat eräänlaisia filtteriblogeja (=linkkilistoja). Kirjoittajat eivät kuitenkaan täysin allekirjoita Bloodin väitettä, ja viittaavatkin tutkimustuloksiinsa nimenomaan päiväkirjablogien yleisyydestä. Mielestäni on kuitenkin otettava huomioon se, että Blood on tehnyt huomionsa jo vuonna 2000, kun päiväkirjatyyppiset blogit olivat vasta tekemässä tuloaan blogikartalle. Toisena vasta-argumenttina Bloodin näkemykselle Herring ym. huomauttaa, että blogigenrellä on myös muita, aiempia edeltäjiä ajalta ennen sähköistä viestintää. Esimerkkeinä näistä mainitaan mm. pääkirjoitukset lehdissä, erilaiset projektipäiväkirjat, matkapäiväkirjat ja valokuva-albumit. Kolmantena argumenttina artikkeli mainitsee, että blogit jakavat yhteisiä ominaisuuksia myös muiden digitaalisten genrejen, etenkin juuri aiemmin mainitun henkilökohtaisen kotisivun kanssa. Artikkelin mukaan blogeilla on ns. hybridimäisiä ominaisuuksia ja ne toimivat monella eri tasolla. Tämä tarkoittaakin juuri sitä, ettei blogigenreä voi määritellä vain yhdellä tavalla.

Herring ym. Sijoittaa blogit tutkimuksensa perusteella perinteisen, tekstimuotoisen tietokonevälitteisen viestinnän (CMC) ja HTML-dokumenttien väliin eräänlaiseksi sillanrakentajaksi. Kirjoittajien mukaan blogeissa yhdistyy CMC:n ja www-sivujen parhaat ominaisuudet: julkaisujärjestelmät mahdollistavat blogien ylläpitämisen myös niille ihmisille, jotka eivät osaa HTML:ää. Lisäksi lukijoiden kommenttien postaaminen tekee bloggauksesta interaktiivista kommunikaatiota – vuorovaikutteisuus onkin yksi blogien parhaimmista ominaisuuksista. Raportin mukaan blogit tulevat jatkamaan kasvuaan ja niitä tullaan myös jatkossa hyödyntämään mitä erilaisin keinoin. Jos ajatellaan, että tutkimuksesta on nyt kulunut neljä vuotta ja sen julkaisustakin muutama, ovat blogit jo tässä ajassa kehittyneet paljon. Ne sisältävät tekstin lisäksi kuvia, ääntä ja videota. Niitä käytetään jopa politiikassa, opiskelussa ja kaupallisiin tarkoituksiin. En usko, että olemme saavuttaneet rajoja vieläkään.

Suomalainen gradu blogeista

Viime keväänä valmistui Helsingin yliopistossa Jere Majavan blogeja koskeva gradu Suomalaisten weblogien verkosti keskustelevana julkisuutena.

Majava käsittelee blogeja eri julkisuusteorioiden kautta ja pohtii blogin olemusta eritasoisen julkisen keskustelun välineenä. On mielenkiintoista lukea tieteellinen tutkimus ilmiöstä, johon on aiemmin tutustunut lähinnä käytännön kautta. Majavan gradussa on useita hyviä huomioita siitä, miten blogit ovat muuttaneet sekä julkista keskustelua, että koko WWW:n luonnetta. Majavan mukaan blogit luovat vuorovaikutteisuutta ja aitoa verkostomaisuutta WWW:hen, joka Tim Berners-Leen ajoista on kohti niitä pyrkinytkin.

Blogien määritelmästä on käyty useita keskusteluja, eikä yksiselitteistä määritelmää ole luultavasti vieläkään tehty. Blogeja on hankala asettaa yhteen lokeroon juuri sen vuoksi, että yksi niiden perusominaisuuksista on sen ylläpitäjän vapaus julkaista mitä haluaa, missä muodossa tahansa. Majava on listannut kuitenkin muutamia piirteitä, jotka blogeilta yleensä löytyy: niitä ovat mm. merkintöjen kronologinen julkaisujärjestys, teemat ja kategoriat, yksityishenkilöt julkaisijoina sekä henkilökohtainen ja epämuodollinen tyyli.

Vuorovaikutteisuus on blogeista puhuttaessa suuressa roolissa. Kommentointimahdollisuus on yksi tärkeimmistä blogien ominaisuuksista, ja juuri se erottaakin blogit ”perinteisistä” www-sivuista. Lukijalla on lähes yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa sivun sisältöön kuin itse julkaisijallakin. Toki julkaisijalla on lopuksi valta moderoida kommentteja (Majava kutsuukin tätä asynkroniseksi vuorovaikutteisuudeksi), mutta kanava viestimiseen on kuitenkin olemassa. Juuri tämä ominaisuus tekee blogeista eräänlaisen sillanrakentajan. Tästä puhuivat myös Susan Herring kumppaneineen vuonna 2005 julkaistussa tutkimuksessaan, jota käsittelen tässä blogissa myöhemmin.

Aito verkkomaisuus taas viittaa siihen, että blogiyhteisö ei ole keskittynyt jollekin tietylle alueelle, kuten esimerkiksi keskustelualueilla vaikuttavat yhteisöt tekevät. Blogien vuorovaikutus tapahtuu eri blogien välillä, kun kirjoittajat linkittävät toisia blogeja ja niissä olevia merkintöjä toisiinsa. Majava mainitsee verkostorakenteista erityisesti tekstiin sisältyvät linkit ja kommentit, sekä blogroll-tyyppiset linkit. Blogroll-listat ovat yleensä blogin sivulla oleva linkkilista muista blogeista – eivätkä siis viittaa mihinkään tiettyyn merkintään, vaan kokonaiseen blogiin. Ne ovat ikäänkuin suosituksena muille lukijoille, ”nämä ovat mielestäni hyviä blogeja” ja näin ollen kertovat blogin julkaisijastakin lisäinformaatiota.

Julkisuuden suhteen blogit avaavat uusia väyliä. Blogin nähdään avaavan ”mahdollisuuksia habermasilaisen julkisen sfäärin elvyttämiseen”. Se antaa yksilölle mahdollisuuden osallistua itsenäisesti julkiseen keskusteluun, kun nykymedioissa tuota mahdollisuutta ei juurikaan ole ollut.

Mistä kaikki oikein alkoi?

Aloitettakoon rämpimisemme blogosfäärin loppumattomassa suossa tutustumalla bloggauksen ja blogien historiaan Sedis Blogin mainion esityksen avulla. Suomeksi.

Itsehän laajentaisin tuota edellämainitussa historiikissa olevaa blogin määritelmää kattamaan vielä jonkin tietyn mielenkiinnon aiheen, joka on esitetty subjektiivisesti, jostain näkökulmasta. Myös kommentointi on blogeille ominaista, joten miksei sitäkin voisi määritelmässä mainita.

Let the blogging begin! :D

Cartoon by Dave Walker. Find more cartoons you can freely re-use on your blog at We Blog Cartoons.